Hellou!
Aikaa on vierähtänyt ihan luvattoman paljon. Postauksen piti tulla jo joululomalla, mutta päädyinkin laiskottelemaan... Noh joskus pitääkin ja pääasiahan on, että tämä pääsi tänne edes nyt. Ja sori jo siitä, että joidnki kuvien laatu ei oo mikää paras : P
Eli tosiaan jo ennen joululomaa käytiin Aaltoyliopiston Lumarts-laboratoriossa tekemässä otsikossa mainittu työ. Työohjeet pitäisi löytyä tuosta linkistä, mutta en oo 100% varma sen toimivuudesta...
Mikäli linkki toimii niin sieltä löytyy myös teoriaosuus selitettynä eli skippaan sen tässä ( :
Ensimmäinen vaihe oli tarkistaa FTO-lasista kumpi puoli johtaa sähköä. Tämä tietysti tapahtui yleismittarilla. Sähköä johtavalle puolelle teipattiin kolmelle sivulle teipistä raamit ja teippaamattomalle alueelle levitettiin teippien paksuinen tasainen kerros TiO2 -pastaa ja teipit poistettiin.
Toisesta samanlaisesta FTO-lasista piti myöskin tarkistaa kumpi puoli johtaa sähköä. Johtava puoli noettiin kynttilän liekillä.
Kuten viimeisimmistä kuvista näkyy noetusta lasista tehtiin vastinkappale ensimmäiselle lasille. Lasia, jolle TiO2 -pastaa levitettiin kuumennettiin. Kuumennuksen aikana pasta muuttui ensin ruskeaksi ja sitten takaisin vaaleaksi. Tämä vaihe oli tylsä koska ainoa tekeminen oli odottelu...
Kuumennuksen jälkeen lasin annettiin jäähtyä ja viilentäminen viimeisteltiin paineilman avulla. Jäähtynyt lasilevy upotettiin väriaineeseen. Työn nimen mukaan olisi ollut vadelmia, mutta vaihtoehtoina olivat mustikkamehu, puolukkamehu ja muistaakseni punakaalimehu. Valitsimme mustikkamehun (koska mustikat on kivoi...). Jälkikäteen syntyi mahtava idea: mitä olisi tapahtunut, jos oisimme sekoittaneet kaikkia! Väriaineessa uittamisen jälkeen puolet yhdistettiin siten että levyt olivat hieman lomittain ja kummankin paljas sivu oli vastakkaisilla puolilla. Asia selittynee paremmin kuvien avlla ( :
Yhdistettyjen levyjen väliin tiputettiin jodiliuosta, joka toimii elektrolyytti liuoksena (liittyy kennossa tapahtuvaan reaktioon). Valitettavasti liuosta ei mennyt kennon keskelle, joten reagoivaa pinta-alaa oli vähemmän... Saimme silti kennostamme hyvät lukemat! Tässäkin eri valoilla kokeilu antoi erilaisia tuloksia. Mahtava idea esimerkiksi uv valosta tuli vasta myöhemmin. Olisi ollut kiinnostavaa tietää miten kenno reagoi valon eri aallonpituuksiin.
Lopussa vielä kuvia tuloksista ja laboratorion vetokaapista ( : oli mukavaa päästä työskentelemään hienoon laboratorioon!
Tällaista tällä kertaa ( : Tulossa on ainakin vielä toinen postaus Lumartsista ja pienehkö postaus tunnilla tehdystä eksotermisestä kokeesta videoineen : D
"Muuta sekavaa"- osioon kuuluvana postauksena tulee myös juttua Wanhoista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti